Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne kirjoitat tarinat

Huom! Kirjoita vähintään 3 lauseen tarinoita! Jos et kirjoita kuukauteen, hevosesi poistetaan. Tuossa alempana onkin sitten vinkkejä tarinoiden kirjoittamiseen :)

 

Kirjoita minä muodossa esim. Kävelin laitumella. Huomasin omistajani saapuvan.

Puhe: "Pidätkö tämän paikan ruohosta?" kysyin ystävältäni.

Ajatukset: *Paikka näyttää kivalta*, ajattelin.

Jos puheeseen tai ajatukseen tulee huuto- tai kysymysmerkki tee se näin: "Vau mikä paikka!" huudahdin. *Onko tämä Koivuhaan talli?* ajattelin.

 

 [ Kirjoita ]

Nimi: Molly

16.11.2017 14:08
"Minä olen Molly", vastasin nuorelle hevoselle.
"Älä pelkää minua. En tee pahaa", lisäsin.
" Miksi muuten olet yksim?" kydyim vielä.

//Sky Dancer?

Nimi: Sky Dancer

16.11.2017 09:16
Huomasin yllättäen edessäni hevosen. Katsoin aikuista hevosta ihmeissäni. "Olen...Sky Dancer.." mumisin. Nousin ylös ja astelin lähemmäs tätä. Katsoin tätä uteliaasti mutta hiukan pelokkaasti.

//Molly?

Nimi: Molly

15.11.2017 20:58
Laukkasin eteenpäin. Tuuli toi hevosen hajun luokseni.
*Menen etsimään sen*, ajattelin ja nopeutin tahtia. Pian nöin maassa hevosen. Se näytti kummalliselta. Sillä oli selässään jotakin. Menin lähemmäs.
"Hei. Kuka olet?" kysyin.

//Sky Dancer?

Nimi: Sky Dancer

09.11.2017 20:40
Rojahdin maahan. *Olen yksin..*
Näin useita pieniä puroja. Ja vihreää ruohoa ja puita kaikkialla. *En ainakaan kuole tänne...mutta olen yksin.*
"Huhuuu!?" Huusin. Ei vastausta. "Huhuuu!?" Huusin uudelleen. Ei mitään. Aloin pikkuhiljaa hermoilemaan.
"Entä jos olen jo kuollut? Onko tämä taivas? Olenko ikuisesti yksin?" Mumisin itsekseni. Olin jo menettänyt ajantajuni ja mietin olisiko tämä unta, olisinko kuollut, vai olisinko joutunut maailman hiljaisimpaan metsään.

Nimi: Sky Dancer

04.11.2017 19:15
Avasin silmäni varovaisesti. Katselin ympärilleni ihmeissäni. Makasin märällä ruohikolla, keskellä tiheää mutta valoisaa metsää. *Miten minä tänne päädyin?* mietin hetken. Katsoin itseäni. Jaloissani oli ruhjeita, ja siipeni näytti vahingoittuneelta. *Pakenin niitä outoja olentoja...ne yrittivät vangita minut...pakenin..* muistelin. Nousin huterilla jaloillani ylös, ja jalkani vapisivat ensin hieman.
*Jos äiti olisi yhä täällä...hän suojelisi minua.* ajattelin surumielisesti. Otin varovaisen askeleen eteenpäin, ja vilkuilin ympärilleni. Haistoin ruohoa. Se oli märkää, ja kylmää. Mutta minulla oli nälkä, joten maistoin sitä. Se maistui ihan hyvältä. Avasin siipeni varovaisesti. En saanut vasemmanpuoleista siipeäni kunnolla avattua. *Aih...se on kipeä...*
Astelin eteenpäin tutkien metsikköä. *Mikä tämä paikka oikein on?*
Metsässä oli aivan hiljaista. Puut eivät humisseet, eikä kuulunut minkään eläimen ääntä. Kääntelin päätäni etsien joitain elonmerkkejä. Metsä näytti kauniilta ja todella suurelta. Metsää jatkui silmänkantamattomiin. Lähdin astelemaan eteenpäin varmemmin.
En tiedä kuinka kauan kävelin. Todella pitkään, siitä olin jokseenkin varma. Minua ei haitannut, vaikka en ollut nähnyt metsässä ketään. Oli ihan mukavaa kun oli hiljaista. Siipeeni särki ikävästi, mutten välittänyt siitä.
Auringon säteet pilkahtivat puiden väleistä satunnaisesti osuen harjaani ja siipiini. Metsä tuntui minusta yksinäiseltä. Siellä ei näyttänyt asuvan ketään. Metsä oli ihan yksin.
*Olen vähän outo kai kun ajattelen tällaisia.* tuumasin, mutta ei se minua haitannut. Olin yksin, eikä kukaan muutenkaan ajatuksiani kuullut. Huokaisin hiljaa.
"Onko täällä ketään?" Huusin metsikköön.

//jos joku haluaa jatkaa?

Nimi: Akari

01.11.2017 20:58
Kävelin verkkaisesti niityllä. Aurinko paistoi korkealta taivaan laelta ja katsoin ylöspäin. Ravistin päätäni muutaman karran ja katsoin sitten ympärilleni. Otin jälleen muutaman askeleen ja sitten käännyin hittaasti. Havaitsin takaani tulevan Taiyokein, jonka kavioiden kopina rikkoi siihen asti kestäneen hiljaisuuden.
”Hei”, sanoin varovaisesti. Ori pysähtyi ja katsoi minuun toisella silmällään.
”Hei, Akari”, tämä sanoi. Poljin maata hermostuksissani. Halusin juosta.
”Juostaisiinko tämän pienen niityn toiseen laitaan?” ehdotin.
”Ei minulla muutakaan tekemistä ole”, vastasi Taiyoukei.
”Ota kiinni, jos saat!” hirnahdin ja lähdin laukkaamaan. Kuulin orin seuraavan perässä hyvin nopeasti. Mutta olin nopeampi. Tuuli liehutti harjaani ja hetken päästä, maisemien kiitäessä ohi, tajusin olevani niityn toisella laidalla. Pysähdyin odottamaan Taiyokeita.
”Olet hidas”, naurahdin ja sanoin sitten:
”Palataan nyt muiden luo.” Tällä kertaa emme laukanneet täyttä vauhtia, mutta juoksimmme silti varsin lujaa. Hetken päästä saavuimme takaisin niityn toiselle laidallle ja sitten jäimme lepäilemään ja syömään heinää.

//Vähän tönkkö mutta haluun oppii kirjottaa myös hevosella :D

©2017 TuuliTaivas - suntuubi.com